Sodan kaikuja: Metallimyrsky

Turkista kuuluneet hälyttävät uutiset hyökkäyksen valmistelusta Irakiin saivat minut kaivamaan esiin pari vuotta sitten tekemäni radio-ohjelman käsiksen. Se on kirja-arvostelu Orkun Ucarin ja Burak Turnan romaanista "Metallimyrsky" (Metal Fırtına). Se on ilmestynyt vuonna 2004. Tein tämän radio-ohjelman seuraavana vuonna. Vaikuttaako tutulta?

Kursiivilla oleva teksti on suora lainaus kirjasta, turkin kielestä käännettynä.

Ohjelman käsis:

Turkki on ollut Israelin ohella Yhdysvaltojen armeijan paras ystävä Lähi-idässä vuosikymmeniä. Kun Yhdysvallat valmisteli joukkojensa lähettämistä Irakiin kaatamaan Saddam Husseininia, koko maailma havaitsi kuitenkin, että liittolaisten välit eivät ole ennallaan. Turkissa on suuria amerikkalaisten tukikohtia, mutta Turkin islamistinen hallitus pääministeri Recep Tayyip Erdoganin johdolla kielsi amerikkalaisia hyökkäämästä Irakiin Turkin kautta.

Silloin arveltiin, että kokematon pääministeri Erdogan yritti neuvotella Yhdysvaltojen kanssa mahdollisimman edullisen sopimuksen niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, mutta hän epäonnistui tässä. Toisaalta turkkilaisten suuri enemmistö vastusti jo silloin Irakin sotaa, joten Erdogan myötäili kansan mielipidettä kun amerikkalaisille sotilaille ei annettu läpikulkulupaa Turkkiin.

Kuluneet pari vuotta ovat osoittaneet, että Turkin ja Yhdysvaltojen välit eivät ole parantuneet. Dramaattisin episodi maiden välillä tapahtui vuonna 2003 kun amerikkalaiset sotilaat pidättivät yhdentoista turkkilaisen kommando-sotilaan ryhmän Pohjois-Irakissa sijaitsevassa Kerkukissa. Koska Turkki ei ollut mukana Saddamin vastaisessa liittoumassa, turkkilaisilla sotilailla ei tietenkään olisi pitänyt olla mitään asiaa Irakiin. Heidän salaisen operaationsa syyksi arveltiin Kerkukissa toimivan kurdijohtajan murhaamisen.

Turkissa sankarillisten sotilaiden pidätys herätti kansallisen raivon, joka kohdistui amerikkalaisiin. Se, että Turkki ei ole Irakin sodassa mukana, ei vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen. Tokihan turkkilaisilla on oikeus mennä Irakiin auttamaan veljiään turkmeeneja.
Tämä todellinen tapahtuma on lähtökohtana Orkun Ucarin ja Burak Turnan romaanille "Metallimyrsky". Tämän nimen amerikkalaiset ovat antaneet hyökkäykselle Turkkiin. Nimi viittaa amerikkalaisten oikeaan hyökkäykseen Irakiin. Operaation nimi siellä oli "Aavikkomyrsky".

Pohjois-Irakin tilanne muuttuu jatkuvasti yhä sekavammaksi. Turkmeenien määrä vähenee, sillä heitä muuttaa pois suurin joukoin. Tähän mennessä Turkki ei ole halunnut lähettää armeijaansa tänne. Mutta nyt tilanne on muuttunut. Turkkilaisten on autettava turkmeeneja.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoden 2007 toukokuuhun. Amerikkalaiset joukot ovat edelleen Irakissa ja. Kerkukin lähistöllä syntyy uusi yhteenotto turkkilaisten sotilaiden kanssa, mutta nyt turkkilaiset eivät antaudu suosiolla, vaan puolustautuvat aseillaan. Romaanissa kerrotaan taisteluista turkkilaisten näkökulmasta:

27. toukokuuta kello 00.10
Kerkukin pohjoispuolella

Kapteenin käytössä on pimeässä toimiva erikoiskaukoputki, jolla hän valvoo aluetta. Hän on koko ajan valmis ampumaan. Hän havaitsee edessään amerikkalaisia sotilaita, jotka eivät ole suojautuneet. He eivät ole varautuneet siihen, että heitä vastaan hyökättäisiin. He luulevat, että lähistöllä on vain haavoittuneita turkkilaisia sotilaita, joista ei ole vaaraa heille.

Metallimyrsky -romaani on kaikkien aikojen myyntimenestys Turkissa. Se ilmestyi marraskuussa 2004. Se on yksi kaikkien aikojen nopeimmin myydyistä kirjoista Turkissa. Seuraavana kesänä Metallimyrskystä otettiin kahdeksas painos. Sitä on myyty jo neljä sataa tuhatta kappaletta. Turkissa on seitsemänkymmentä miljoonaa asukasta, eivätkä kaikki suinkaan ole lukutaitoisia.

Tekijät Orkun Ucar ja Burak Turna ovat vakuuttaneet monessa haastattelussa, että Metallimyrsky on romaani, jonka tapahtumat ovat keksittyjä. Mutta fantasiaan sekoittuu myös faktaa. Monet turkkilaiset ovat sanoneet minulle, että tämä tarina on keksitty, mutta se voisi olla totta.

Romaanissa amerikkalaiset nöyryyttävät turkkilaisia pommittamalla Atatürkin hautamuistomerkkiä Anitkabiria, joka sijaitsee Turkin pääkaupungissa Ankarassa. Kirjassa kuvataan turkkilaisten hämmästystä ja raivoa kun amerikkalainen F 15 -hävittäjä pudottaa sinne lastin pommeja. Mustafa Kemal Atatürk oli Turkin valtion perustaja. Romaanin kirjoittajilla Ucarilla ja Turnalla on riittänyt mielikuvitusta, kun he ovat keksineet tämän episodin. Toisaalta tapahtumien mallina on ollut amerikkaisten hyökkäys Irakiin. Siellä amerikkalaiset aloittivat Bagdadin pommitukset pommittamalla Saddam Husseinin palatsia, Anitkabir olisi sitä vastaava kohde Turkissa.

Kun väkijoukko ensimmäisen pommituksen jälkeen ryntää mausoleumiin siirtääkseen Atatürkin ruumiin turvaan, heitä odottaa yllätys hautakammiossa:

27. toukokuuta kello 11.08
Anitkabir

Komentaja Hikmet Pars ja monet poliisit etsivät Atatürkin ruumista. Kun amerikkalainen hävittäjä palaa uudestaan alueelle, he laskeutuvat hautakammioon ja hämmästyvät kun näkevät, että se on tyhjä. Atatürkin ruumis on kadonnut. Hikmet Pars ei käsitä tätä. Poliisit ja sotilaat ovat vartioineet aluetta vuosikymmeniä, kukaan ei ole voinut varastaa ruumista. Vain kenraalit ovat saaneet pääesikunnan luvalla mennä hautakammioon, jossa Atatürkin ruumista on säilytetty.

Pommituksissa Atatürkin muistomerkille kuolee paljon ihmisiä ja epätoivoinen pääministeri Erdogan alkaa miettiä uutta strategiaa.

27. toukokuuta kello 19.25
tuntemattomassa paikassa

Komiteassa on läsnä vain kolme ihmistä. Pääministeri Erdogan pitää koko ajan yhteyttä Ankaraan. Hän on hyvin vihainen, välillä hän on menettänyt kaiken toivonsa. Hänen tunteensa vaihtelevat jatkuvasti, joskus hän on peloissaan, sitten hän muistaa taas vastuunsa Turkin kansasta.

Metallimyrsky on toisaalta vauhdikas sotaromaani, toisaalta siinä pohditaan Lähi-idän poliittista tilannetta Turkin näkökulmasta. Äskeinen kokous jatkuu:

Recep Tayyip Erdogan katsoo pari kuukautta sitten laadittua raporttia Yhdysvaltojen hyökkäyksen varalta. Hän uskoo keksineensä ratkaisun, ja siitä keskustellaan.
- Ottomaanien imperiumissa käytettiin samaa menetelmää. Ratkaisu on diplomatia.

Ministerit hämmästyvät, eivätkä usko häntä. He kysyvät ihmeissään kuinka diplomatiaa voisi käyttää. Erdogan vastaa:

- Ettekö ole lukeneet historiaa? Satoja vuosia sitten venäläiset hyökkäsivät Yesilköyhin ja Bursaan, mutta joutuivat sitten peräytymään. Miksi? Euroopan maat auttoivat ottomaaneja, koska ne halusivat ettei se heikkene liikaa. Niin olisi käynyt jos se olisi hävinnyt Venäjälle. Ottomaanien imperiumi ei saanut olla liian heikko, mutta ei liian vahvakaan.

Ucar ja Turna vihjaavat pääministerin suulla että siitä on kyse nytkin. Turkki on mukana suurvaltapolitiikassa:

Pääministeri Erdogan sanoo, että Turkin sijainti on strateginen. Mikään suurvalta ei halua, että joku toinen kontrolloi Turkkia.

Eräs ministeri vastaa hänelle:

- Mutta nyt tilanne on erilainen kuin ennen. Nyt Yhdysvallat on maailman ainoa supervalta, Euroopan Unioni ei ole tarpeeksi vahva vastustamaan sen valtaa. Venäjä ajattelee vain omaa talouttaan, muilla asioilla ei ole sille merkitystä. Venäjä ei välitä siitä, että Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Azerbaijanissa. Kiinakaan ei ole tarpeeksi vahva olemaan vastavoima Yhdysvalloille.

Ankaran ja Washingtonin Irakia koskevat erimielisyydet näyttävät olevan pysyviä.
Samaan aikaan kun välit Washingtonin ja Ankaran välillä ovat viilentyneet, niin Washingtonin välit Kurdistanin vuorille ovat lämmenneet. Kun Turkki kielsi amerikkalaisia joukkoja hyökkäämästä Pohjois-Irakiin helpointa reittiä pitkin, eli Turkin kautta, amerikkalaiset alkoivat heidän sijastaan tehdä yhteistyö kurdien peshmergojen kanssa. Irakin presidentti on Jalal Talabani. Hän on toisen Irakin kurdien pääpuolueen, PUK:n eli Kurdistanin Isänmaallisen Liiton, puheenjohtaja. Tämä on hämmentänyt Turkin johtoa ja ärsyttänyt kansaa.

Kun George Bush oli valittu Yhdysvaltojen presidentiksi toiselle kaudelle, englantilainen BBC-yhtiö teetti eri maissa kyselyn siitä kuinka eri maiden asukkaat suhtautuivat tähän. Turkkilaisista 82 prosenttia uskoi, että maailma on muuttunut vaarallisemmaksi paikaksi. Missään muussa maassa Bushin vastaisia mielipiteitä ei ollut näin paljoa.

Metallimyrskyn ilmestyminen sai aikaan pienen diplomaattisen kriisin Turkin ja Yhdysvaltojen välille. Ei liene sattuma, että kirjan julkaissut Timas kustantamo on islamilainen liikeyritys. Turkin islamistit kannattavat yhteistyön lisäämistä Euroopan kanssa, armeijan johtama oikeisto on perinteisesti suuntautunut Yhdysvaltoihin ja sotilasliitto Natoon.

Kirjan tapahtumat etenevät nopeasti, sota alkaa ja loppuu kahdessa viikossa. Pääministeri Erdoganin valitsema linja osoittautuu oikeaksi, hän saa sekä Euroopan Unionin että Venäjän tuomitsemaan Yhdysvaltojen aloittaman sodan. Tämä saa Yhdysvallat vetämään joukkonsa Turkista ja lopettamaan sodan.

7. kesäkuuta kello 17
New York

FBI:n päällikkö Robert Müller, CIA:n johtaja Porter Goss, ulkoministeri Condoleezza Rice ja puolustusministeri Donald Rumsfeld pitävät uuden kokouksen. Condoleezza Rice toteaa:
- Me olemme nyt avuttomia tässä sodassa. Olemme supervalta, mutta koko maailma on meitä vastaan. Tämä sota tuhoaa meidät, emme voita sillä mitään emmekä voi taistella koko maailmaa vastaan.

Hän kysyy avustaja Howard Strikeltä, että onhan tämä huomannut, että presidentti ei ole nyt paikalla.

Strike vastaa hänelle:
- Presidentti on lepäämässä, nyt me päätämme tämän asian.
He päättävät yhdessä suostutella presidentin lopettamaan sodan.

Kirjan loppuratkaisu on islamistien linjan mukainen: Turkki torjuu Yhdysvaltojen hyökkäyksen ja säilyttää itsenäisyytensä Euroopan Unionin ja Venäjän tuella. Jos kirjan tapahtumat ja juoni kokonaisuudessaan ovat mielikuvituksellisia, niin kovin uskottavalta ei tunnu loppuratkaisukaan eli se, että Yhdysvallat lopettaisi jonkun sodan kansainvälisen vastustuksen takia. Hyökkäystä Irakiin ei ole juuri mikään maa kannattanut, mutta se ei ole vaikuttanut Yhdysvaltojen päätöksiin.

Ratkaisu voidaan kuitenkin ymmärtää myös symbolisesti: Yhdysvaltojen vaikutusvalta Turkissa ja muualla Lähi-idässä vähenee ja Euroopan merkitys vastaavasti lisääntyy. Tämä on Turkissa valtaa pitävien maltillisten islamistien tavoitteena.

Metallimyrskyä ei ole toistaiseksi käännetty turkista muille kielille [tämä oli tilanne vuonna 2005, en tiedä onko se nyt käännetty]. Toivottavasti se käännetään ainakin englanniksi niin että amerikkalaisilla on mahdollisuus tutustua siihen millaisia ajatuksia Irakin sota on herättänyt eräässä heidän uskollisimmista liittolaismaistaan. Heidän kannattaisi pohtia mitä on tapahtumassa, kun Turkin myydyimmässä kirjassa kerrotaan amerikkalaisten hyökkäyksestä Turkin valtion perustajan haudalle.

Uhkaava on myös kirjan viimeinen episodi, joka tapahtuu 14. kesäkuuta tuntemattomassa paikassa Yhdysvalloissa. Turkkilainen Gökhan on siepannut panttivangiksi amerikkalaisen Adrian Lynamin. Kun sidottu Adrian herää, Gökhan laittaa hänelle ruokaa. Adrian haluaa tietää onko hänet siepattu rahan takia.

Gökhan vastaa hänelle:
- Ei, haluan lähettää sinut helvettiin. Sinä kuolet.
- Miksi?
- Metallimyrskyn takia.
Adrianin mielestä Gökhan on terroristi, joka on tappanut pommeilla monia syyttömiä ihmisiä.
Silloin Gökhan suuttuu hänelle:
- Olenko minä terroristi? Eihän teikäläisiäkään sanota terroristeiksi, vaikka olette tappaneet paljon minun kansaani.
Adrian luulee, että Gökhan tappaa hänet heti, mutta tämä ei halua Adrianin kuolevan nopeasti.
- En tapa sinua liian helposti. Minäpä kerron sinulle, miten rikolliset tapetaan Keski-Aasiassa. Heidät työnnetään onttoon puuhun niin että vain pää näkyy. Heille annetaan ruokaa ja vettä kuin eläimille. Tiedätkö miten he kuolevat? He syövät ja juovat ja joskus heidän on pakko ulostaa. Ulosteet jäävät heidän alleen onttoon puuhun ja vähitellen täyttävät sen kokonaan niin että rikollinen mätänee.

Pian Adrian huomaa, että hänen vatsansa on kipeä, ruokaan oli varmaan laitettu myrkkyä. Hän vaikenee. Tämä on hänelle kosto siitä, että he tappoivat turkkilaisia.
Näin päättyy kirja tämän vuoden myydyin kirja Turkissa.

****** Tämä tekemäni ohjelma lähetettiin vuonna 2005 YLEn Kolmannen maailman puheenvuoroissa. Lisää tietoa Metallimyrskystä löytyy esimerkiksi Wikipediasta. Romaanissa sota alkaa toukokuussa 2007.