Tässä kaiken hässäkän keskellä en ole muistanut mainita, että Serhildan -kirjani ilmestyi. En osaa pastata tähän kirjan kannen kuvaa, mutta sen esittely löytyy tästä.
Etsiessäni jotain tekstiä tikuilta vastaan tuli Serhildanin ensimmäinen versio. Teksti on muuttunut paljon, lyhentynyt varmaan puoleen. Kirjan nimikin muuttui, sen alkuperäinen nimi oli "Urartun lapset", mutta kustantajan pyynnöstä keksin uuden nimen.
Ajattelin laittaa tähän blogiin kirjan alun alkuperäisen version, ja lopullisen version. Mutta nyt en löydäkään enää alkuperäistä tekstiä. Jos se tulee joskus vastaan, niin yritän muistaa laittaa siitä näytteen myös tänne. Olen järjestellyt arkistojani, mutta vielä riittää tekemistä. Yhtenä iltana laskin paljonko minulla on kurdeja käsitteleviä kirjoja. Tuntuu, että niitä on aika vähän, aina kun tarvitsen tietoa jostain asiasta, sopivaa kirjaa ei löydy kotoa. Minulla on kuitenkin melkein kaksi sataa kurdeja käsittelevää kirjaa. Helsingin yliopiston kirjastosta löytyy 67 kirjaa hakusanalla "Kurdistan".
Serhildan-kirjan ilmestyminen ei tunnu ollenkaan niin juhlalliselta kuin Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkin ilmestyminen viime vuoden taiteiden yönä. Eräs kääntäjä sanoi, että neljännen kirjan ilmestyminen ei tunnu enää kovin kummoiselta, siitä tulee rutiinia. Niin kai sitten on. Serhildan on neljäs kirjani.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment