EU:n terroristijärjestölista

EU:n tuomioistuimen (The Court of Justice of the European Communities, ECJ)
3.4.2008 antama päätös on mielenkiintoinen. Sehän totesi, että PKK:n ottaminen EU:n terroristijärjestöjen listalle on virheellinen.

Todella kiinnostavaa seurata mitä EU tekee seuraavaksi. Oikeuden päätös herättää monia ajatuksia, minulle tuli ensimmäiseksi mieleen nämä kysymykset:

Korjaako EU päätöksiään, jotka oikeus on todennut väärin tehdyiksi?

Muuttaako tämä päätöksentekoa niin, että vastaavia virheitä ei jatkossa tule?

Missä muissa asioissa EU:n päätökset ovat laittomia?

Kurdit ovat viime aikoina suhtautuneet epäluuloisesti Euroopan Unioniin, ja täysin perustellusti, kuten jopa EU:n omat oikeusviranomaiset nyt osoittavat. Jäädään seuraamaan tilannetta ja toivotaan, että EU:n toiminta muuttuu niin, että se noudattaa itse säätämiään lakeja. En sano tätä kurdien ystävänä vaan EU:n jäsenmaan kansalaisena.

Tässä omia näkemyksiäni PKK:n terroristilistalla olosta puolentoista vuoden takaa
Kosmopoliksen artikkelista, joka julkaistiin lehden numerossa 3/2006. Tämä ote on käsikirjoituksesta, jota on saatettu hieman editoida lopulliseen versioon. Olen nyt mökillä, eikä minulla ole täällä mukana lehteä, ainoastaan omat tiedostoni.

Turkissa militaristinen, ja tällä hetkellä hallitseva, lähestymistapa kurdialueen ongelmiin on pitää niitä turvallisuuskysymyksenä. Ottamalla Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n terroristijärjestöjen listalleen EU soveltaa toistakin samaa päästrategiaa kurdiasioissa kuin Turkin valtio. PKK otettiin EU:n terroristilistalle keväällä 2002, useita kuukausia myöhemmin kuin useimmat muut sillä olevat järjestöt. Tämä tapahtui aikana, jolloin PKK ei ollut tehnyt mitään erityistä, joka selittäisi sen joutumisen listalle juuri silloin.

Yhdysvaltojen johdolla käytävää maailmanlaajuista terrorismin vastaista sotaa on arvioitu ja kritisoitu monissa yhteyksissä. Tässä ei ole mahdollisuutta käydä läpi tätä kritiikkiä, arvioin asiaa vain Turkin kurdien kannalta. PKK:n laittaminen terroristilistalle aiheuttaa EU:lle kaksi aivan erilaista ongelmaa. Ensinnäkin EU on yksinkertaistanut konfliktiin liittyvän väkivallan terrorismiksi eikä ole paneutunut kokonaisuuteen riittävästi. EU:n raporteista ja lausunnoista välittyy konfliktin vähättely eikä niissä nähdä sitä, että se voi laajeta täysimittaiseksi sisällissodaksi ja levitä kaakosta myös muualle Turkkiin. Näyttää siltä, että EU:ssa uskottiin kuten Turkissakin, että aseellinen konflikti päättyi PKK:n yksipuoliseen aselepoon. Viisi aselevon vuotta tuhlattiin muuhun kuin pysyvän ratkaisun etsimiseen. Toisaalta kurdien silmissä EU:n uskottavuus kärsii siitä, että PKK on terroristilistalla. He elävät alueella, jossa on satoja tuhansia sotilaita. Heidän arkipäivänsä muistuttaa enemmän tavallista sotaa kuin sitä kuvaa, jonka tiedotusvälineet välittävät al Qaidan ja muiden terroristijärjestöjen iskuista. Monet kurdit pitävät PKK:ta sissiarmeijana. Sen jäsenet käyttävät uniformuja ja haluavat, että heitä kohdellaan sotilaina. Sodassa on kuollut noin 30 000 sissiä, ja heitä on edelleen vuorilla useita tuhansia. Sota koskettaa hyvin monia kurdeja omakohtaisesti siten, että heidän sukulaisiaan on sisseinä. He sanovat, että "joka perheessä on nykyään oma marttyyri". Tätä asiaa arvioitaessa on muistettava se, että marttyyrit ovat tärkeitä islamilaisessa kulttuurissa ja kurdien perhe- ja sukusiteet ovat hyvin kiinteät.